"Teamsport. It s kind of sublimation of war. I must say that nowdays there are only three things which are speaking universal language and those are art, music and sport."

• Mauro Berruto 
  lentopallovalmentaja

Orientaatiot tai roolit kentällä ja harjoituksissa poikkeavat sen mukaan tiedostetaanko niitä vai ei. Nämä voivat luonnehtia niin ryhmä tasoa kuin yksilöllistä hahmottamista. Ryhmän tai joukkueen ns. esimerkillisessä asemassa olevien rooleilla ja käytöksellä on taipumus valua alaspäin. Joko ne siirtyvät sellaisenaan viralliseksi tai epäviralliseksi (voivathan muodolliset säännöt ja ohjeet poiketa malleista kuitenkin) ryhmäkulttuuriksi. Kuten muualla, muissa yhteyksissä on tullut selväksi henkisen "martial arts" tms. perinteen tutkiminen ja kontemplaatio poikkeaa urheilullisesta tai ensisijassa kilpailullisesta suuntauksesta. Japanilaisessa perinteessä tätä eroa vastaisi – ehkä – perinteisten jatkuvalinjaisten koulujen ja "urheilullisemman" kendon välinen suhde. Vaikka paradoksi mielestäni sisältyy siihen, etteivät noiden perinteisten koulujen ns. perustajat välttämättä liittyisi omiin kouluihinsa, sillä vaarana on: se mikä oli aluksi eloisaa ja maasta hengittävää, muuttuu rituaaliksi ja toistoksi. Eli seuraajat toteuttavat muodon, mutta jokin elementti hengestä jää puuttumaan; niin kuin sanotaan, hyvä opettaja / ohjaaja ymmärtää kaikkien oppivan jotain kaikilta muilta ristiin ja toivoo ohjattaviensa lopulta ylittävän tai ohittavan kaiken mitä hän on tehnyt, tätä hän pitää onnistumisena. Palataksemme aiheeseen, eri orientaatiot voitaisiin jakaa neljään: gentlehuman, ottelija, kamppailija ja tappelija. Kuten aina näissä yhteyksissä kuuluu todeta, nämä eivät välttämättä ole selväpiirteisiä tai yksinomaisia vaan luonnehtivia ja osittain hajanaisia.

Edelliset yhdistyvät sitten I. puhdas mekaaninen harjoitus (ikään kuin kaksin, tai monellako nyt sitten onkin, suoritettava "kata") Tämän voi jakaa liikeratoja, tempoa, painetta tms. mallintavaksi korostetun hallituksi ja puhtaaksi mimeettisyydeksi tai sitten täydellä sitoutuneisuulla ja intensiteetillä) II. harjoitus jollain variaatiolla joissa toiset silti statisteja (vapausasteilla varioitu tilanne jossa toisen tai kummankin rooli on antaa toiselle mahdollisuus käydä läpi jotain erityis tapausta tai alaa.) III. harjoitus sparraus ottelu (kokeneemmalla puolella on vastuu rajoittaa ottelua siten ettei toinen koe minkäänlaista "uhkaa tai riskiä", mikä mahdollistaa erilaisten vaihtoehtojen kokeilemisen) IV. rajoittamaton ottelu (siis perinteinen "free play", -vapaa peli-, jossa silti kaikkein tylyimmät ratkaisut ja tekniikat säästetään kentälle / kilpailuun, yleisen turvallisuuden nimissä, sekä toivottavasti rutiininomaisesti huomioidaan myös vastustajan edellytykset.) V. Kilpailu / Kenttä (Voit olettaa joutuvasi tylytetyksi vailla mitään erityistä huomiointia sen suhteen oletko harrastanut päivän vai kymmenen vuotta, myöskin yksittäisiä tehokkaita, mutta tylyjä tekniikoita sovelletaan, kuten jousella rutiininomaisesti kasvoihin tähtääminen. Näin kulloisenkin lajimuodon luoman kontrollikulttuurin ja säännösten puitteissa, esim. aivotärähdystä ei useinkaan voi pätevästi pyytää anteeksi.) kanssa.

Gentlehuman

Hän ("gentleman – gentlewoman" nokkela yhdistelmä) korostaa yleisen elämän ymmärtämisen roolia miekkailussa ja inhimillistä vuorovaikutusta merkitsevästi ohi lajikohtaisten muodollisten tavoitteiden. Loppujen lopuksi ihanteena on iskujen sijoittaminen ja hallinta, Iskun lakipiste hieman kohteen edessä josta osuma viiltävänä tai täyden voimantuottonsa kadottaneena. Epäselvissä tilanteissa luovuttaa edun vastustajalle, eikä korosta sen erityisemmin rooliaan vaikka saisikin lajikulttuurisesti jotain aikaan, pyrkii kokonaisuutena saamaan muut näyttämään paremmalta. Hänelle miekkailu on laji sulkapallon, kroketin ja vesijuoksun seassa, noin periaatteessa. Lähtökohtaisesti kaikki toisiin kohdistuneet onnettomuudet järkyttävät harrastuskuvaa. Tyyliin voi kuulua myös nauttia salin tai kentän tunnelmasta enemmänkin kuin tiukasti saavuttaa jotain. Ottelee korostetun kontrollissa, pitää erilaisia asetelmia palkitsevampana kuin yksipuolisesti ottelun lopputulosta tai vastustajan murskaamista. Häneltä voi kuulla seuraavan lauseen:

"- Noin toimiessasi olet pulassa jos hyvä tulee vastaan.

 - Voi, kuule, olen pulassa jokatapauksessa jos hyvä tulee vastaan." 

Ottelija

Ottelija välttää aivotärähdykseen ja vastaavaan vaadittavaa voimaa miltei kokonaan, tiedostaen tilanteiden muuttumisen, käytännössä ainoana keinona välttää vahinkoa. On silti sitä mieltä, että tässä ollaan tultu kentälle / salille ja soveltaa keskimäärin kohtuullista lyöntivoimaa* huomioiden silti aina lievästi ja usein vahvasti erilaiset ottelijat. Iskun lakipiste kohteen tasalla. Kilpailuissa voi pyrkiä passiivisesti protestoimaan tuomarien päätöksiä vastaan, muttei muutoin hae etua epäjaloista keinoista tai saippuaooppera tyyppisestä tuomareihin vetoamisesta. Ylläpitää sääntöjen vaatimaa intensiteettiä, keskittymistä ja kontrollia, pyrkien välttämään ottelujen tulkitsemista edukseen, välttäen silti jokaisen vähänkin epäselvemmän tilanteen lukemista osumaksi. "Laji poikkeaa sulkapallosta" kontakti luonteeltansa, mutta kontakti on silti performatiivista ja hallittua.

Kamppailija

Kamppailija voi satunnaisesti käyttää, kuitenkin tietoisesti, voimaa joka päähän osuessaan voisi aiheuttaa aivotärähdyksen, mutta joka on tarkoitettu muualle ja tilanteen ehdittyä muuttua lyöntihetkestä Iskun lakipiste voi olla hallitusti kohteesta läpi. Hän on myös tyypillisesti aidosti pahoillaan, mutta toisaalta tuntee näiden kuuluvan osittain asiaan, aiheuttaessaan jonkin vamman. Hänelle kyse on kontakti ja kamppailulajista, mutta voima liittyy tilanteisiin vailla paikan osoittamis- tai rankaisu pyrkimyksiä. Voi käyttää sääntöjen rajamailla olevia tapoja, kuten juuri tippuneiden yli tai läpi lyömistä ja näiden käyttämistä passiivisina kilpinä, erotuksena tappelijasta joka voi suoraan vain työntää nämä vastustajan päälle ja lyödä tätä sitten. Pelillisesti kamppailija voi pyrkiä vastustajasta välittömästi eroon erotuksena aiempien taipumuksesta rakentaa tilanteen kehittelyyn perustuvia miekkailullisia tekniikoita.Tämä voi johtaa "tilanteiden edellä ja sisällä" oloon, joka on miekkailua kauneimmillaan (ja oikeasti kauheimmillaan) ja vaikuttavammillaan, etenkin kun siihen liittyy tietty kontrolli ja suhteellisuudentaju. Tilanteen kehittelyyn luottavilta voidaan lyödä noin kuvainnollisesti jalat alta, kun ottelu ei olekaan minkäänlaista patsastelua tai kehittelyä, vaan intensiteetiltään pistemäiseen hetkeen tiivistyvä, jolloin reagointi saattaa olla jo liian myöhässä, vain proaktiviivisen ja "tulisilla hiilillä" olevan dynaamisen valmistautumisen päästessä mukaan tilanteeseen. (koskien mm. askelsommitelmia, vartalon liikettä, käsiä, tilan ja liikkeen joko aktiivista tai myötäävää puolustamista tai voittamista.) Noin pähkinänkuoressa, tulee päästä liikkeeseen monella tasolla mukaan tai ottelu on jo paketoitu. (poikkeuksena tietenkin monet ryhmä tai pari sommitelmat, mutta monesti nämäkin joko yli aktivoituvat tai jämähtävät passiivisiksi tarjoten paljon mahdollisuuksia.)    

"Tappelija"

Tappelija saa "intensiteetti panssaria" jossa tilanteessa sisälläolo, sekä tarkoituksen mukainen liike ja havainto ei samalla kykene ylläpitämään sääntöjen mukaista tarkkaavaisuutta. Myöskin mahdollinen vahva oletus voitosta ja tilanteiden kuvitteleminen eteenpäin voi saada tulkitsemaan keskimäärin tai yleistäen epäselvät tilanteet edukseen. Tappelija voi myös turvautua satunnaisesti ns. oikeisiin painitekniikoihin (tai näihin verrannollisiin härskeihin temppuihin) jäätyään peliteknisesti puolustuskyvyttömäksi. Hän pyrkii siirtämään oikean taistelun periaatteet "säälimätön tehokkuus ja murskaava ylivoima" myös urheiluympäristöön, tai paremminkin hän kokee kohtaamiset urheilunomaisena oikeana tappeluna. Lyö iästä, kokemuksesta ja muista muuttujista huolimatta muut mahdollisuuksien mukaan maanrakoon, toimiakseen "murskaavan tehokkuuden" veitsenterällä ja voittaakseen yleisen henkisen yliotteen. (vr. saapuminen kentälle ja kohtaamiseen) Tämä on myös osallistuja tyyppi joka mainitaan syynä lajin lopettamiseen tai laajaan alaan puolivakavia pysyväluonteisia vammoja. Samaan aikaan esimerkki (tehokkuudeltaan) ideaalisesta toiminnasta, sekä sääntöjen ja lajikulttuurin murtumisesta. Muodostaa myös ongelman lajikulttuuriselle jatkuvuudelle.Kentällä tappalija voi olla vahvimmilla, armottomuudesta seuraavan pelotevaikutelman vuoksi, tosin kaikkialla missä lajikulttuurinen valvonta toimii hän on vaarassa lentää ulos systeemistä, eikä osa  halua(isi) harjoitella hänen kanssaan rankaisumaisen voimankäytön tai osittain kontrolloimattoman liikkeen vuoksi.

Ongelma syntyy jos tästä orientaatiosta muodostuu keskimääräinen ihanne johon pyritään siirtymään heti kun siihen on edelletyksiä. Tällöin kokeneet laajalla rintamalla eivät vain pedagogisesti rakentavasti voita, vaan ennenkaikkea murskaavat heikommat, toimiakseen (melkein) kokoajan samalla intensiteetillä, rakentaakseen ottelija-kuvaansa ja hankkiakseen henkisen yliotteen, jossa toinen ei uskalla täysin yrittää rankaisun tai yksinkertaisesti vain niin tehokkaan vastarinnan mahdollisuuden piillessä taustalla. Tämän orientaation yleinen perusta on toki monessa asiassa, lähtien motivaatioista ylipäätänsä osallistua lajin pariin, mutta positiivisesti tulkiten ennenkaikkea monien tilanteiden voittamiseen vaadittavassa, ei miekkailemisessa tai ottelemisessa vaan vastustajan välittömässä peliteknisessä murskaamisessa. Myös kivun ja kestäminen luonnetta vahvistavasta merkityksestä saatetaan puhua, sama mitä nyrkkeilyssä kutsutaan "sydämeksi." (?!) Iskun lakipiste voi olla hallitsemattomasti kohteesta läpi. Saattaa myös, joskus harvoin, uhkailla vastustajaa esim. "tulen lyömään kovaa." Aiheutettuaan vamman hän ei useinkaan noteeraa sitä juuri mitenkään, vaan on sitä mieltä että vammat kuuluvat asiaan ja vastustajan kuuluu vain suojata paremmin, luovuttaa ajoissa tai varustautua paremmin. 

Toiselle laji vertautuu tennikseen, toiselle vaatii nyrkkeilijä-kamppailijan "sydäntä"; kuuluisiko klassisesti väittää oleellisen piilevän jossain siinä välissä? Keskeistä lienee kuitenkin miekkailija kuvan edelletysten rakentaminen, sekä erilaisten osallistumismuotojen huomioiminen. Taustalla väijyvät kysymykset motivaatiosta, temperamentista, muusta taustasta, lähtökohtaisista valmiuksista ja perusteettomasta ilosta, joka suhteuttaa kaiken tavoittelemisen tavoittelemattomaan, vahingossa, sivussa ilmenevään.