"Teamsport. It s kind of sublimation of war. I must
say that nowdays there are only three things which are speaking
universal language and those are art, music and sport."
- Mauro Berrutolentopallovalmentaja
Orientaatiot tai roolit kentällä ja
harjoituksissa poikkeavat sen mukaan tiedostetaanko niitä vai ei.
Nämä voivat luonnehtia niin ryhmä tasoa kuin yksilöllistä
hahmottamista. Ryhmän tai joukkueen ns. esimerkillisessä asemassa
olevien rooleilla ja käytöksellä on taipumus valua alaspäin. Joko
ne siirtyvät sellaisenaan viralliseksi tai epäviralliseksi
(voivathan muodolliset säännöt ja ohjeet poiketa malleista
kuitenkin) ryhmäkulttuuriksi. Kuten muualla, muissa yhteyksissä on
tullut selväksi henkisen "martial arts" tms. perinteen
tutkiminen ja kontemplaatio poikkeaa urheilullisesta tai ensisijassa
kilpailullisesta suuntauksesta. Japanilaisessa perinteessä tätä
eroa vastaisi – ehkä – perinteisten jatkuvalinjaisten koulujen
ja "urheilullisemman" kendon välinen suhde. Vaikka
paradoksi mielestäni sisältyy siihen, etteivät noiden perinteisten
koulujen ns. perustajat välttämättä liittyisi omiin kouluihinsa,
sillä vaarana on: se mikä oli aluksi eloisaa ja maasta hengittävää,
muuttuu rituaaliksi ja toistoksi. Eli seuraajat toteuttavat muodon,
mutta jokin elementti hengestä jää puuttumaan; niin kuin sanotaan,
hyvä opettaja / ohjaaja ymmärtää kaikkien oppivan jotain kaikilta
muilta ristiin ja toivoo ohjattaviensa lopulta ylittävän tai
ohittavan kaiken mitä hän on tehnyt, tätä hän pitää
onnistumisena. Palataksemme aiheeseen, eri orientaatiot voitaisiin
jakaa neljään: gentlehuman, ottelija, kamppailija ja tappelija.
Kuten aina näissä yhteyksissä kuuluu todeta, nämä eivät
välttämättä ole selväpiirteisiä tai yksinomaisia vaan
luonnehtivia ja osittain hajanaisia.
Edelliset yhdistyvät sitten I.
puhdas mekaaninen harjoitus (ikään kuin kaksin, tai monellako nyt
sitten onkin, suoritettava "kata") Tämän voi jakaa
liikeratoja, tempoa, painetta tms. mallintavaksi korostetun
hallituksi ja puhtaaksi mimeettisyydeksi tai sitten täydellä
sitoutuneisuulla ja intensiteetillä) II. harjoitus jollain
variaatiolla joissa toiset silti statisteja (vapausasteilla varioitu
tilanne jossa toisen tai kummankin rooli on antaa toiselle
mahdollisuus käydä läpi jotain erityis tapausta tai alaa.) III.
harjoitus sparraus ottelu (kokeneemmalla puolella on vastuu rajoittaa
ottelua siten ettei toinen koe minkäänlaista
"uhkaa tai riskiä", mikä mahdollistaa erilaisten
vaihtoehtojen kokeilemisen) IV. rajoittamaton ottelu (siis
perinteinen "free play", -vapaa peli-, jossa silti kaikkein
tylyimmät ratkaisut ja tekniikat säästetään kentälle /
kilpailuun, yleisen turvallisuuden nimissä, sekä toivottavasti
rutiininomaisesti huomioidaan myös vastustajan edellytykset.) V.
Kilpailu / Kenttä
(Voit olettaa joutuvasi tylytetyksi vailla mitään erityistä
huomiointia sen suhteen oletko harrastanut päivän vai kymmenen
vuotta, myöskin yksittäisiä tehokkaita, mutta tylyjä tekniikoita
sovelletaan, kuten jousella rutiininomaisesti kasvoihin tähtääminen.
Näin kulloisenkin lajimuodon luoman kontrollikulttuurin ja
säännösten puitteissa, esim. aivotärähdystä ei useinkaan voi
pätevästi pyytää anteeksi.) kanssa.
Gentlehuman
"- Noin toimiessasi olet pulassa jos hyvä tulee vastaan.
- Voi, kuule, olen pulassa jokatapauksessa jos hyvä tulee vastaan."
Ottelija
Kamppailija
"Tappelija"
Tappelija saa "intensiteetti
panssaria" jossa tilanteessa sisälläolo, sekä tarkoituksen
mukainen liike ja havainto ei samalla kykene ylläpitämään
sääntöjen mukaista tarkkaavaisuutta. Myöskin mahdollinen vahva oletus voitosta ja tilanteiden kuvitteleminen eteenpäin voi saada
tulkitsemaan keskimäärin tai yleistäen epäselvät tilanteet
edukseen. Tappelija voi myös turvautua satunnaisesti ns. oikeisiin
painitekniikoihin (tai näihin verrannollisiin härskeihin
temppuihin) jäätyään peliteknisesti puolustuskyvyttömäksi. Hän
pyrkii siirtämään oikean taistelun periaatteet "säälimätön
tehokkuus ja murskaava ylivoima" myös urheiluympäristöön, tai paremminkin hän kokee kohtaamiset urheilunomaisena oikeana tappeluna. Lyö iästä, kokemuksesta ja muista muuttujista huolimatta muut mahdollisuuksien mukaan maanrakoon, toimiakseen "murskaavan tehokkuuden" veitsenterällä ja voittaakseen yleisen henkisen yliotteen. (vr. saapuminen kentälle ja kohtaamiseen) Tämä on myös osallistuja tyyppi joka mainitaan syynä lajin lopettamiseen tai laajaan alaan puolivakavia pysyväluonteisia vammoja. Samaan aikaan esimerkki (tehokkuudeltaan) ideaalisesta toiminnasta, sekä sääntöjen ja lajikulttuurin murtumisesta. Muodostaa myös ongelman lajikulttuuriselle jatkuvuudelle.Kentällä tappalija voi olla vahvimmilla, armottomuudesta seuraavan pelotevaikutelman vuoksi, tosin kaikkialla missä lajikulttuurinen valvonta toimii hän on vaarassa lentää ulos systeemistä, eikä osa halua(isi) harjoitella hänen kanssaan rankaisumaisen voimankäytön tai osittain kontrolloimattoman liikkeen vuoksi.
Ongelma syntyy jos tästä orientaatiosta muodostuu keskimääräinen
ihanne johon pyritään siirtymään heti kun siihen on edelletyksiä.
Tällöin kokeneet laajalla rintamalla eivät vain pedagogisesti
rakentavasti voita, vaan ennenkaikkea murskaavat heikommat,
toimiakseen (melkein) kokoajan samalla intensiteetillä,
rakentaakseen ottelija-kuvaansa ja hankkiakseen henkisen yliotteen, jossa toinen ei uskalla täysin yrittää rankaisun tai
yksinkertaisesti vain niin tehokkaan vastarinnan mahdollisuuden
piillessä taustalla. Tämän orientaation yleinen perusta on toki
monessa asiassa, lähtien motivaatioista ylipäätänsä osallistua
lajin pariin, mutta positiivisesti tulkiten ennenkaikkea monien tilanteiden voittamiseen
vaadittavassa, ei miekkailemisessa tai ottelemisessa vaan vastustajan
välittömässä peliteknisessä murskaamisessa. Myös kivun ja kestäminen luonnetta vahvistavasta merkityksestä saatetaan puhua, sama mitä nyrkkeilyssä kutsutaan "sydämeksi." (?!) Iskun lakipiste voi olla hallitsemattomasti kohteesta
läpi. Saattaa myös, joskus harvoin, uhkailla vastustajaa esim.
"tulen lyömään kovaa." Aiheutettuaan vamman hän ei
useinkaan noteeraa sitä juuri mitenkään, vaan on sitä mieltä
että vammat kuuluvat asiaan ja vastustajan kuuluu vain suojata
paremmin, luovuttaa ajoissa tai varustautua paremmin.
Toiselle laji vertautuu tennikseen, toiselle vaatii nyrkkeilijä-kamppailijan "sydäntä"; kuuluisiko klassisesti väittää oleellisen piilevän jossain siinä välissä? Keskeistä lienee kuitenkin miekkailija kuvan edelletysten rakentaminen, sekä erilaisten osallistumismuotojen huomioiminen. Taustalla väijyvät kysymykset motivaatiosta, temperamentista, muusta taustasta, lähtökohtaisista valmiuksista ja perusteettomasta ilosta, joka suhteuttaa kaiken tavoittelemisen tavoittelemattomaan, vahingossa, sivussa ilmenevään.