"Ihmiset olivat ennen lähempänä toisiaan, aseet eivät kantaneet kauemmaksi."

"I think that everybody is playing role."
    Paloma Feith
    Yksi elämän rooleista voi löytyä miekkailu kentältä, joko teknisen historiallisen (nämä koulut, swordfish-turnaus ruotsissa) tai Buhurtin panssaripainin melskeestä, klassisen miekkailun saleilta (kalpa, säilä, floretti) valkoisissa puvuissa, rottinki-kepin varresta kaksimillinen kypärä päässä, valkoinen nauha käsivarressa, ja lopulta ei aina niin pehmeän pehmomiekkailun kentältä. (Unohtamatta, kendoa, iaidoa ja perinteisiä japanilaisia kouluja, sekä paljon muuta, ihmiset olivat ennen tunnetusti paljon lähempänä toisiaan, aseet eivät kantaneet kauemmas.)
    Omalla tavallaan historiallinen miekkailu on paletin kirkkain ja heraldisin väri, se on helppo myöntää, mutta on muitakin värejä ja yksivärinen maalaus jäisi vähän valjuksi. Tarkoitus olisi maalata kaikilla väreillä, buhurtin purppuraa tuonne, kalvan valkoista tänne, unohtamatta rottingin kromia tai historiallisen miekkailun kultaa ja hopeaa, vielä ripaus punaista kupistiseen tyyliin kaiken ylle, ei aina niin pehmeästä pehmomiekkailusta.
    Ymmärtävä kuuntelee hiljaa, ja mitä hän kuuleekaan. Soittajalle koko maailma on soitin, lompakkosydämelle omaisuutta, filosofille kysymys, Waltarille "kaunista turhuutta" ja ottelijalle kohdattujen tilanteiden muisto. Soitamme siis vierauden kysymyksen kauniin turhuuden tähden muistaaksemme mennyttä.
    Leonardo da Vinci muisti sanoa; "ken ei elämää rakasta, ei ole ansainnut sitä." Sanoisimmeko samaa miekkailusta? Hänen kävellessään kadulla kaupungin väen kerrotaan kokoontuneen katsomaan hänen kävelyään, harmonisuutensa tähden. Voimme lumota vain kävelemällä. Ja jokainen kävelee omaan tapaansa, kuten miekkaileekin.    
    Kohtalon tähti on laskenut joidenkin ylle miekan, "luulempa etten valinnut miekkaa vaan miekka valitsi minut," kuten Bob Anderson arveli. Kilpeä voisi kutsua kappaleeksi surua, mutta eikö vain rajoittamattomassa maailmassa voisi kohdata kirkasta, heleää iloa? Silti Kristus lupaa miekan ja arkkienkeli Mikael kuvataan usein kilven kanssa. Ihmisen, enkelten ja jumalan pojankin osa. Kilpi ja miekka.
    Jonkin nimeämisen sanotaan lopettavan sen olemassaolevana (Hegel), niinpä miekkailu blogin osa on siis lopettaa ilmiönsä, ensin emme muista, sitten pyrimme muistamaan ja lopulta jälleen unohtamaan.