lauantai 15. joulukuuta 2012


Kilvoittelun ja kilpailemisen osa miekkailuyhteisöissä

Ajoittain tuntuu kuin koko moderni maailmamme lysähtäisi kasaan kilpailun kadotessa, ja saa tosiaan juoda pohjaan asti naiviuden lähteestä uskoakseen ettei ajanhenki, tuo gestalt, vaikuttaisi myös läsnäolon tapaamme kehässä ja kentällä. Perinteisesti henkistymisen hengessä voisi tuntea, ”ei ole muita vastustajia kuin itse” tai ”ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse.” Toisinsanoen, kamppailu tai kilpailu – sellaisen vallitessa - olisi merkitsevästi sisäinen, mutta rehellisenä hetkenä voimme todeta kilvoittelun tai pelon ottaneen hyvinkin konkreettisen muodon. Joka tapauksessa kilvoitteluun ja kilpailuun tarvitaan kuitenkin päämääriä, horisontteja. Kilpailun kannalta: A. voittaa kontrollin puitteissa, B. voittaa hinnalla millä hyvänsä tai kilvoittelun puolesta C. miekkailla hyvin (rakenne ja puolustus) tai D. ilmentää jotain pedagogista pointtia tms. Ehkä kiinnostavimpana voisi pitää näille ulkopuolista E. näyttävästi, innostavasti ja leikkisästi ottelemista, jolloin kyse olisi sisäänpäin kääntyneestä dialogista vailla päämääriä tai ulospäin avautuvia horisontteja. Näitä voi toki ajatella myös ristiin, täysin tietoisina, puolitietoisina tai tiedostamattomina muotoina tai käytänteinä.  

Monet arvostamani ottelijat pitävät ihanteenaan miekkailla hyvin tappion uhallakin, kun taas hinnalla millä hyvänsä voittoon pyrkiminen johtaa usein tapaturmiin, yhteisön yhteenkuuluvuuden heikkenemiseen, oikean vaaran tunnelmaan, sekä huonoon miekkailemiseen sääntöjen vähänkään johtaessa tähän. (Esim. vaikka säännöt sallisivat jalalla torjumisen tai voittamisen katoavan pienellä ajoitus edulla, ei liene silti hyvää miekkailua etukäteen suunnitella puolustuksen tiputtamista näiden hyödyntämistä silmällä pitäen.) On siis - yllättävästikin – eri asia voittaa kuin miekkailla hyvin, voittoonhan vaikuttaa niin moni muukin asia, tuomareiden puolelleen voittamisesta lähtien. (Usein vaadittava intensiteetti - hyvässä ja pahassa, sekä niiden tuolla puolen - vastaa toisaalla esiin nostettua menestyksen reseptiä; ”ellet ole valmis repimään lamppua katosta ja suuntaamaan sitä itseesi, jäät varjoon.”) Kilpailla ja kilvoitella voi moneen suuntaan, henkilökohtaiseen voittoon, miekkailukulttuurin puolesta, miksei myös opettajan puolesta.

Tapoja osallistua
Parhaita otteluita on maustanut I. rakkaus taiteeseen tai yhdessä liikkumiseen, riippumatta osallistujien taidoista tai muustakaan. Toisena saapuvat II. hyvään tai III. leikkisään ja innostavaan miekkailuun keskittyneet. Sittemmin myös IV. pedagoginen otteleminen on ollut palkitsevaa, otteluiden rakentaminen tiettyjä hienosyisiä teknisiä elementtejä ilmentäviksi. Jotain kiehtovaa sisältyy lopulta myös V. absoluuttiseen voittoon pyrkimiseen kontrollin puitteissa. Viimeisenä kaikista mahdollisista ja mahdottomista syistä saapuu VI. voittoon pyrkiminen kontrollitta hinnalla millä hyvänsä, merkiten miekkailukulttuurin tuhoa kaikissa muissa tapauksissa kuin osapuolten täysin tietoisesti sopimissa, poikkeustapauksissa.

Osallistumisentapoja soveltaen
Oletetaan kaikkien kymmenen ryhmässä omaksuneen viimeksi mainitun asenteen, jokainen siis lyö maanrakoon parhaan kykynsä ja edellytystensä mukaan jokaisen vähänkin heikomman. Oletetaan kaikkien eritasoisuus, siis kymmenes → nuijii muut, yhdeksäs tulee edellisen nuijimaksi, nuijien loput kahdeksan ja niin edelleen. Tällöin käy päinvastoin kuin kulttuuri edellyttäisi, suhteellisesti kokemattomimpia ei erityisesti tueta ja oteta huomioon tai vähintäänkin suojella kolhuilta, vaan kaikki edellinen kääntäen. Liian usein, niin lapsilla ja nuorilla kuin aikuisten puolellakin, uudempia arvioidaan kulloisenkin osallistumistavan eikä mahdollisuuksien kannalta. (Tämä johtaa lapsilla ja nuorilla surullisen kuuluisaan dilemmaan jossa vähän vanhempi tai vahvempi lapsi arvioidaan paremmaksi ja huomioidaan eritavoin, minkävuoksi monessa lajissa on suhteettoman paljon loppuvuodesta syntyneitä lopulta mukana.) Hetkellinen kilpailu sokaisee näkemästä kokonaisuutta.

Hajanaisuus ja koordinaation kolme piirrettä 
Päinvastoin, päinvastoin, paavikin on vain jumalan palvelijoiden palvelija, ne joilla on siihen edellytyksiä (teknisiä, henkisiä, yhteistoiminnallisia jne.), heidän tulisi vain tukea eniten uusimpia toimien esimerkkeinä kontrollista ja yhteistoiminnasta. Näinollen riippuen kulttuurista (yhteiset käytännöt ja rakentava toiminta) tai sen puutteesta (jokaisella omat puolitietoiset käytännöt) uudemmat ovat joko harvinaisen onnellisessa tai onnettomassa asemassa. Luonnollisesti erilaiset luonteet, temperamentit ja motivaatiot – tietoiset, puolitietoiset tai tiedottomat – saapua lajin pariin vaikuttavat ratkaisevasti ellei lajia, yhdistystä tms. ole joko johdettu (jonkin toimesta), koordinoitu (jonkin valveutuneen ja kyvykkään ryhmän puolesta) tai ellei toimita jonkin niin vahvan yleisen hengen piirissä, etteivät yksilöt koe voivansa toimia sitä vastaan.

Ensimmäisessä tapauksessa ohjaajan luonne vaikuttaa tietenkin dramaattisesti, toisessa eturyhmän keskinäinen dynamiikka joka heijastuu toisaalle, pitäen rakennetta, sekä käytänteitä koossa (liike-elämässä puhuvat näistä ”dream team:eista”) ja kolmannessa perinteet ja henki velvoittavat ja mahdollistavat toiminnan melkein epäpersoonallisesti niiden piirissä, kehässä. Koskien sekä muodollisesti ohjaajia, muodollisesti osallistujia, jotka kumpainenkin kääntyvät perinteisiin.

Kilvoittelu ja kilpailu 
Kilvoittelu tähtää epäpersoonallisiin, yleisiin päämääriin, miten yhdessä voimme kehkeytyä taitavammiksi (tiedollisesti, ymmärryksellisesti), kauniimmiksi (yhteistyö, kohtaaminen) ja hyvemmiksi (eettisesti) riippumatta taustoista tai edellytyksistä; kilpailun puolestaan tähdätessä henkilökohtaiseen maineeseen ja voittoon. Kilpailu tulisi nähdä kilvoittelulle alisteiseksi poikkeustapaukseksi.  

Kilvoitellen ”miten saat kanssa-osallistujan näyttämään paremmalta” ja ”miten vastustaja poistuu parempi kuntoisena kuin saapui”, liittyvät kauneuteen, kun taas liikkeen, kunnon, tekniikan, taktiikan, strategian, sekä hengen suhteen ilmenee taitavuus ja lopulta hyveellisyyden kannalta voi kysyä mitä opimme elämästä, millaisia ihmisiä olemme miekkailun kautta. Historiallisesti triangeli helkkäisi toki erilaista säveltä.

Meillä on taipumus - toisinaan - kasvaa rooliemme mittaisiksi, siksi ihmistä tulee katsoa (..ecce homo..) kauniina, taitavana ja hyveellisenä, ymmärtäen että katseemme, osaltaan, tekee toisista sellaisia kuin he ovat. Siksi tarvitaan kilvoittelevaa katsetta.    

epilogin tapaisia huomioita, 
+ Hyvinvoinnin merkityksen kirkkaasta ja selkeästä ymmärryksestä saan kiittää Jukka Salmea, joka otti teeman esiin Jyväskylän historiallisen miekkailun harjoituksissa, sitä ennen hahmotin puoli- tietoisesti miekkailu taidon sille varsinaisesti kuulumattomalle sijalle. Niin uskomattomalta kuin se jälkikäteen tuntuukin. (Vaikka sydämessämme tiedämmekin miekkailutaidon lopulta olevan hyvinvointia tärkeämpää...) 
++ Miten yhdessä voimme olla enemmän, toisen kustannuksella enemmän olemisen sijaan; kokeneempana voitkin arvioida monien tilanteiden tai harjoitusten onnistumista sen kautta, mitä toinen onnistui oppimaan.    
+++                "Loukkaantumisriski kasvaa nopeasti, kun harrastelusta tulee totista taistelua. 
Eri tutkimusten mukaan vammariski nousee kilpailutilanteessa  jopa yli 20-kertaiseksi." 
Yksi käsitys kontrollista, sekä henkisestä että teknisestä, onkin tuon kaksikymmenkertaistuvan vammariskin rajoittaminen. Merkittävä osa vammoista aiheutuu joko taitavien kilpaillessa, kamppaillessa ilman asianmukaista kontrollia ja hallintaa tai jonkin verran suorittavien pyrkiessä suurempaan tehokkuuteen tavoittelemalla voittoa hinnalla millä hyvänsä, tällöin kävellään toisten yli, pistetään lakipisteeltään läpi päähän. Harjoittelukulttuurin, sääntöjen ja valvonnan tulisi kyetä päättäväisesti puuttumaan kumpaankin epäkohtaan.   
++++ On inhimillisesti liiankin houkuttelevaa kirjoittaa "human intrest" hengessä käytänteistä, säännöistä ja toimijuuden muodoista erotuksena abstrakteista rakenteista, metodisista kokonaisuuksista ja teknisistä nyanseista. Jatkossa pyritään palaamaan jälkimmäisiin, muistaen, pienin mahdollinen yksityiskohta on mielenkiintoisin! Elä laske rimaa, vaan poista se. Vältä vähättelemästä kokemustasi, liiku ajatellen ja ajattele liikkuen.    



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti