Kilvoittelun ja kilpailemisen osa miekkailuyhteisöissä
Ajoittain tuntuu kuin koko moderni
maailmamme lysähtäisi kasaan kilpailun kadotessa, ja saa tosiaan
juoda pohjaan asti naiviuden lähteestä uskoakseen ettei ajanhenki,
tuo gestalt, vaikuttaisi myös läsnäolon tapaamme kehässä ja
kentällä. Perinteisesti henkistymisen hengessä voisi tuntea, ”ei
ole muita vastustajia kuin itse” tai ”ei ole muuta pelättävää
kuin pelko itse.” Toisinsanoen, kamppailu tai kilpailu –
sellaisen vallitessa - olisi merkitsevästi sisäinen, mutta
rehellisenä hetkenä voimme todeta kilvoittelun tai pelon ottaneen
hyvinkin konkreettisen muodon. Joka tapauksessa kilvoitteluun ja kilpailuun tarvitaan kuitenkin päämääriä, horisontteja. Kilpailun kannalta: A.
voittaa kontrollin puitteissa, B. voittaa hinnalla millä hyvänsä tai kilvoittelun puolesta C.
miekkailla hyvin (rakenne ja puolustus) tai D. ilmentää
jotain pedagogista pointtia tms. Ehkä kiinnostavimpana voisi pitää näille ulkopuolista E. näyttävästi, innostavasti ja leikkisästi ottelemista, jolloin kyse olisi sisäänpäin kääntyneestä dialogista vailla päämääriä tai ulospäin avautuvia horisontteja. Näitä voi toki ajatella myös ristiin, täysin tietoisina, puolitietoisina tai tiedostamattomina muotoina tai käytänteinä.
Monet arvostamani ottelijat pitävät
ihanteenaan miekkailla hyvin tappion uhallakin, kun taas
hinnalla millä hyvänsä voittoon pyrkiminen
johtaa usein tapaturmiin, yhteisön yhteenkuuluvuuden heikkenemiseen,
oikean vaaran tunnelmaan, sekä huonoon miekkailemiseen sääntöjen
vähänkään johtaessa tähän. (Esim. vaikka säännöt sallisivat
jalalla torjumisen tai voittamisen katoavan pienellä ajoitus edulla,
ei liene silti hyvää miekkailua
etukäteen suunnitella puolustuksen tiputtamista näiden
hyödyntämistä silmällä pitäen.) On siis - yllättävästikin –
eri asia voittaa kuin miekkailla hyvin, voittoonhan vaikuttaa niin
moni muukin asia, tuomareiden puolelleen voittamisesta lähtien.
(Usein vaadittava intensiteetti - hyvässä ja pahassa, sekä niiden
tuolla puolen - vastaa toisaalla esiin nostettua menestyksen
reseptiä; ”ellet ole valmis repimään lamppua katosta ja
suuntaamaan sitä itseesi, jäät varjoon.”) Kilpailla ja
kilvoitella voi moneen suuntaan, henkilökohtaiseen voittoon,
miekkailukulttuurin puolesta, miksei myös opettajan puolesta.
Tapoja osallistua
Parhaita otteluita on maustanut I. rakkaus taiteeseen tai yhdessä liikkumiseen, riippumatta osallistujien taidoista tai muustakaan. Toisena saapuvat II. hyvään tai III. leikkisään ja innostavaan miekkailuun keskittyneet. Sittemmin myös IV. pedagoginen otteleminen on ollut palkitsevaa, otteluiden rakentaminen tiettyjä hienosyisiä teknisiä elementtejä ilmentäviksi. Jotain kiehtovaa sisältyy lopulta myös V. absoluuttiseen voittoon pyrkimiseen kontrollin puitteissa. Viimeisenä kaikista mahdollisista ja mahdottomista syistä saapuu VI. voittoon pyrkiminen kontrollitta hinnalla millä hyvänsä, merkiten miekkailukulttuurin tuhoa kaikissa muissa tapauksissa kuin osapuolten täysin tietoisesti sopimissa, poikkeustapauksissa.
Osallistumisentapoja soveltaen
Oletetaan kaikkien
kymmenen ryhmässä omaksuneen viimeksi mainitun asenteen, jokainen
siis lyö maanrakoon parhaan kykynsä ja edellytystensä mukaan
jokaisen vähänkin heikomman. Oletetaan kaikkien eritasoisuus, siis
kymmenes → nuijii muut, yhdeksäs tulee edellisen nuijimaksi, nuijien loput
kahdeksan ja niin edelleen. Tällöin käy päinvastoin kuin
kulttuuri edellyttäisi, suhteellisesti kokemattomimpia ei
erityisesti tueta ja oteta huomioon tai vähintäänkin suojella
kolhuilta, vaan kaikki edellinen kääntäen. Liian usein, niin
lapsilla ja nuorilla kuin aikuisten puolellakin, uudempia arvioidaan
kulloisenkin osallistumistavan eikä mahdollisuuksien kannalta. (Tämä
johtaa lapsilla ja nuorilla surullisen kuuluisaan dilemmaan jossa
vähän vanhempi tai vahvempi lapsi arvioidaan paremmaksi ja huomioidaan
eritavoin, minkävuoksi monessa lajissa on suhteettoman paljon
loppuvuodesta syntyneitä lopulta mukana.) Hetkellinen kilpailu
sokaisee näkemästä kokonaisuutta.
Hajanaisuus ja koordinaation kolme piirrettä
Päinvastoin,
päinvastoin, paavikin on vain jumalan palvelijoiden palvelija, ne
joilla on siihen edellytyksiä (teknisiä, henkisiä,
yhteistoiminnallisia jne.), heidän tulisi vain tukea eniten uusimpia
toimien esimerkkeinä kontrollista ja yhteistoiminnasta. Näinollen
riippuen kulttuurista (yhteiset käytännöt ja rakentava toiminta)
tai sen puutteesta (jokaisella omat puolitietoiset käytännöt)
uudemmat ovat joko harvinaisen onnellisessa tai onnettomassa
asemassa. Luonnollisesti erilaiset luonteet, temperamentit ja
motivaatiot – tietoiset, puolitietoiset tai tiedottomat – saapua
lajin pariin vaikuttavat ratkaisevasti ellei lajia, yhdistystä tms.
ole joko johdettu (jonkin toimesta), koordinoitu (jonkin valveutuneen
ja kyvykkään ryhmän puolesta) tai ellei toimita jonkin niin vahvan
yleisen hengen piirissä, etteivät yksilöt koe voivansa
toimia sitä vastaan.
Ensimmäisessä
tapauksessa ohjaajan luonne vaikuttaa tietenkin dramaattisesti,
toisessa eturyhmän keskinäinen dynamiikka joka heijastuu toisaalle,
pitäen rakennetta, sekä käytänteitä koossa (liike-elämässä
puhuvat näistä ”dream team:eista”) ja kolmannessa perinteet
ja henki velvoittavat ja mahdollistavat toiminnan melkein
epäpersoonallisesti niiden piirissä, kehässä. Koskien sekä
muodollisesti ohjaajia, muodollisesti osallistujia, jotka
kumpainenkin kääntyvät perinteisiin.
Kilvoittelu ja kilpailu
Kilvoittelu tähtää
epäpersoonallisiin, yleisiin päämääriin, miten yhdessä voimme
kehkeytyä taitavammiksi (tiedollisesti, ymmärryksellisesti),
kauniimmiksi (yhteistyö, kohtaaminen) ja hyvemmiksi (eettisesti)
riippumatta taustoista tai edellytyksistä; kilpailun puolestaan
tähdätessä henkilökohtaiseen maineeseen ja voittoon. Kilpailu
tulisi nähdä kilvoittelulle alisteiseksi poikkeustapaukseksi.
Kilvoitellen ”miten
saat kanssa-osallistujan näyttämään paremmalta” ja ”miten
vastustaja poistuu parempi kuntoisena kuin saapui”, liittyvät
kauneuteen, kun taas liikkeen, kunnon, tekniikan, taktiikan,
strategian, sekä hengen suhteen ilmenee taitavuus ja lopulta
hyveellisyyden kannalta voi kysyä mitä opimme elämästä,
millaisia ihmisiä olemme miekkailun kautta. Historiallisesti
triangeli helkkäisi toki erilaista säveltä.
Meillä on taipumus - toisinaan - kasvaa rooliemme mittaisiksi, siksi ihmistä tulee katsoa (..ecce homo..) kauniina, taitavana ja hyveellisenä, ymmärtäen että katseemme, osaltaan, tekee toisista sellaisia kuin he ovat. Siksi tarvitaan kilvoittelevaa katsetta.
epilogin tapaisia huomioita,
+ Hyvinvoinnin
merkityksen kirkkaasta ja selkeästä ymmärryksestä saan kiittää
Jukka Salmea, joka otti teeman esiin Jyväskylän historiallisen
miekkailun harjoituksissa, sitä ennen hahmotin puoli- tietoisesti miekkailu taidon
sille varsinaisesti kuulumattomalle sijalle. Niin uskomattomalta kuin se jälkikäteen tuntuukin. (Vaikka
sydämessämme tiedämmekin miekkailutaidon lopulta olevan
hyvinvointia tärkeämpää...)
++ Miten yhdessä voimme olla enemmän, toisen kustannuksella enemmän olemisen sijaan; kokeneempana voitkin arvioida monien tilanteiden tai harjoitusten onnistumista sen kautta, mitä toinen onnistui oppimaan.
+++ "Loukkaantumisriski
kasvaa nopeasti, kun harrastelusta tulee totista taistelua.
Eri tutkimusten mukaan vammariski nousee kilpailutilanteessa jopa
yli 20-kertaiseksi."
Yksi käsitys kontrollista, sekä henkisestä että teknisestä, onkin tuon kaksikymmenkertaistuvan vammariskin rajoittaminen. Merkittävä osa vammoista aiheutuu joko taitavien kilpaillessa, kamppaillessa ilman asianmukaista kontrollia ja hallintaa tai jonkin verran suorittavien pyrkiessä suurempaan tehokkuuteen tavoittelemalla voittoa hinnalla millä hyvänsä, tällöin kävellään toisten yli, pistetään lakipisteeltään läpi päähän. Harjoittelukulttuurin, sääntöjen ja valvonnan tulisi kyetä päättäväisesti puuttumaan kumpaankin epäkohtaan.
++++ On inhimillisesti liiankin houkuttelevaa kirjoittaa "human intrest" hengessä käytänteistä, säännöistä ja toimijuuden muodoista erotuksena abstrakteista rakenteista, metodisista kokonaisuuksista ja teknisistä nyanseista. Jatkossa pyritään palaamaan jälkimmäisiin, muistaen, pienin mahdollinen yksityiskohta on mielenkiintoisin! Elä laske rimaa, vaan poista se. Vältä vähättelemästä kokemustasi, liiku ajatellen ja ajattele liikkuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti