"Autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät,
ja korvanne, koska ne kuulevat!"
- Matteus 13:16
Tuomarit ensimmäisellä tuomiolla
Hyvä, olet siis päätynyt tuomariksi,
luoja sinua armahtakoon sillä osallistujat eivät sitä
tee, voisi sanoa, muttei sekään
pitäisi paikkansa sillä useimmat tietävät kuinka vaikeaa
monia tilanteita on arvioida ja ratkaista kohtuullisesti, huomioiden lukemattomat muuttujat
ja havainnon rajautunut suuntautuneisuus. http://www.youtube.com/watch?v=IGQmdoK_ZfY
ja havainnon rajautunut suuntautuneisuus. http://www.youtube.com/watch?v=IGQmdoK_ZfY
Hyvät miekkailijat eivät ole toki
automaattisesti hyviä tuomareita, yhtä vähän auttaa miekkailu
yhteisön tunnustus, sen sijaan itsensä tuntemus, herkkyys ihmisten
käyttäytymismallien tuntemiseen , aito keskittyminen, tinkimätön
itsekritiikki ja lajikohtainen ymmärrys auttavat kummasti.
Toisinaan ottelijat aistivat tilanteen
paremmin, toisinaan luulevat aistivansa, kuitenkin tuomarin osa on
viimekädessä ratkaista. Tuomariin voivat vaikuttaa tähtien ja
auringon ohella, ottelijat, yleisö, toiset tuomarit, yleiset
olosuhteet ja muu ympärillä tapahtuva. Yleisöllä on suosikkeja,
yleisö kaipaa draamaa, kenties yleisö haluaa vain hämmentää
tilannetta tai kukapa tietää ettei yleisö reagoisi puhtaasti
ottelijoiden (osittain ulko-ottelullisiin) reaktioihin?
Taitava ottelija voi olla tietoinen
samoista psykologisista ja havainto teoreettisista (miten ihminen
havaitsee ympäristöä) seikoista kuin hyvä tuomari. Tietoisuus voi
liittyä käsitteelliseen tai vaistomaiseen ymmärrykseen, edellinen
koskee teoreettista ja jälkimmäinen käytännöllistä puolta. Hän voi tuulettaa (juhlia voittoa)
monia tilanteita varmuuden vuoksi tietäen, että tuomari tulkitsee
voittajan oloisen paljon helpommin voittajaksi riippumatta
aktuaalisista tapahtumista. Esim. säilä miekkailussa tämä on
johtanut kummankin ottelijan villiin riemuun – varmuuden vuoksi –
tai vetoavaan kääntymiseen tuomitsijan puoleen. Peliteoreettisesti,
joko taitavampi näyttelijä tai itsesuggestoija voittaa tulkinta
edun tai sitten kumpikaan ei sitä saa riemuitsemisten kumotessa
toisensa, vaikka toisen riemuitsematta jättäminen siirtäisi
tulkinta edun jälleen tuulettajalle.
Vältä itseäsi tukevia eleitä, kuten
käsien pitämistä seläntakana, pidä kädet neutraalisti sivuilla,
jolloin sympolisella tasolla joudut tukeutumaan havaintoihisi, et
itseäsi henkisesti tukeviin käsiin. Kysymyksien herätessä,
tutustu ihmisen kehollista elekieltä esittelevään kirjallisuuteen
tai tarkkaile ihmisten tilaan asettumisen tapoja erilaisissa
tilanteissa, pyri erottamaan luonnolliset (ei tietoiset) ja
rakennetut (tietoisesti ylläpidetyt) eleet.
Kiinnitä huomiota erityisesti
kilpailullisesti ja kamppailullisesti orientoituvien tapaan jatkaa jo
heidän häviämiään tilantaita eteenpäin tasatuloksen tai jopa
voiton toivossa. Edellisistä voi erottaa miekkailullisesti
orientoutuvat, jotka toimivat kontrollissa, sääntöjen puitteissa
ja varsinaisen ottelutilanteen sisällä. Edelliset voivat myös
tilanteiden jatkamisella hakea henkistä etua, ottelun karatessa
tuomareiden käsistä, väkivaltaisempi ja nyrkkeilijän ”sydämen”
omaava, voittaa edun.
Tiedosta ymmärrettävä inhimillinen
piirre selvitä tilanteista ”kasvojaan menettämättä”, jolloin
kiusaus ennenkaikkea ”vakuuttavalta” näyttämiseen kasvaa.
Mikäli lajikohtainen itsetuntosi on korkealla tasolla, voit myös
olla vakuuttuneempi arvioistasi kuin ne oikeastaan ansaitsivat.
Jotkut ottelijat ovat vakuuttuneita
siitä, että heidän kuuluu voittaa, jolloin epäedullisia
tilanteita pyritään muuttamaan mitä ilmeikkäimmällä
elehtimisellä, tiedosta tämä. He näkevät mitä haluavat nähdä,
ja uskovat omiin sanoihinsa. Jotkut yhtäläisesti omaksuvat
miekkailulliseksi käytännöksi peliteoreettisen kuvion, jonka
onnistuessa he voittavat, mutta jonka epäonnistuessa he päätyvät
vain hieman epäedullisempaan asemaan. (Käytännön esimerkki on
valmius jalkojen uhraamiseen - mikäli säännöt jakavat osumakohtia
(kuten rottinki ja pehmomiekkailussa) – yhtäältä teoreettisesti
kehnon miekkailun merkkinä, toisaalta sääntöjen vastaisena
menetetyn jalan varassa etenemisenä. Toisin sanoen käytettäessä
jalkaa tavalla tai toisella sääntöteknisenä kilpenä.)
Legendaarinen jääkiekko tuomari Seppo
Mäkelä kertoi katsovansa peleissä lähinnä tuomarien työskentelyä,
muun jäädessä sivu-osaan. Toivottaessa hiljalleen parempaa
tuomarointia, roolin ei tulisi olla ”välttämätön paha” vaan
yksi uusi kulma miekkailuun ja tilaisuus oppia lisää.
ps. lopulta harrastuksenomaisessa
yhteydessä tärkeintä on inhimillinen näkökulma, inhimillisyyden
ylläpitäminen, sen valvominen etteivät ottelijat ole tavalla tai
toisella kohtuuttomia suhteessa olosuhteisiin. Ja ennenkaikkea,
täyttävätkö he keskinäisen kunnioituksen tunnusmerkit, joita
ilman kenenkään ei tulisi otella. Loppujen lopuksihan tarkoitus on
miekkailla paremmin, ei voittaa ketään, ei edes itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti